Iloa saaressa, laulua rinteessä – Rokki 2012

Yhteen kesäiseen viikonloppuun mahtui taas kerran enemmän kuin olisi uskonutkaan. Oltiin ystävien seurassa ja tavattiin tuttuja - myös pari wiipurilaista Pohjois- Karjalan perukoilla heilumassa. Oli draamaa ja rakkautta. Puhallettiin palloja, todistettiin ”synnytystä”, pestiin mekon punaviinitahrat pois spritella ja kadotettiin kaveri vessareissulla. Oli palaneita olkapäitä ja kauloja sekä muutaman kanssarokkailijan riehakkaan juhlinnan seurauksena murtunut musta varvas, nyrjähtänyt nilkka sekä muussaantunut banaani. Oli heinäkuu 2012 ja Ilosaaressa rokattiin. 

Kuva: Pekka Torvinen

Ilosaarirokin ensimmäisten esiintyjien julkistaminen perinteisesti Sulon päivänä helmikuussa nostatti esiin hurraa-huutoja. Pitkästä aikaa tuli tunne, että rokkiin on päästävä nimenomaan katsomaan ja kuuntelemaan juuri näitä artisteja. Pakkohan sinne on päästävä muutenkin joka vuosi, mutta nyt The XX ja Antony and the Johnsons vielä lisäsivät rokkihuuman odotusta.

Oma rokkini alkoi viime keväänä suuren yleisön suosioon ponnahtaneen Stigin tahtiin. Epäilin pitkään, kuinka hänen musiikkinsa voi toimia jo niin aikaisin, rentolavan ensimmäisenä esiintyjänä. No hyvinhän se toimi ja siinä jammaillessa rokki sai oivan lähtölaukauksen. Myös koko rokin paras keikka koettiin lauantai-iltana YleX-teltassa. Illan viimeinen esiintyjä The XX soitti intensiivisesti ja tarjosi huimaavan kaunista ja liikuttavaa musiikkia. Keikkapaikkana teltta sopi tarkoitukseen hyvin.

Tänä vuonna Ilosaaressa tapahtui muutamia uudistuksia: rokkialuetta uudistettiin Sue-lavan siirtyessä laululavan taakse sekä ennen ilmaiset viinanarikat olivat muuttuneet nyt maksullisiksi. Molemmat tulivat tutuiksi, vaikka oma visiittini uudelle puolelle jäikin sangen lyhyeksi, sillä lavan musiikillinen anti ei oikein vastannut omia mieltymyksiäni. Kävin kuitenkin kuuntelemassa Ilosaari-loungessa, kuinka M.A. Numminen (jonka päälle olin ajaa aikaisemmin aamulla pyöräillessäni Joensuun keskustassa) sekä Pedro Hietanen kertoivat urastaan ja siitä kuinka he eivät enää Ruotsissa keikkaillessaan iske Ruotsin naisia. Eräs kanssarokkailija ehti jo toivoa kaksikon esittävän pirteän kipaleen nimeltä Wovon man nicht sprechen kann,mutta tällä kertaa Wittgensteinin viisaudet jäivät valitettavasti kuulematta.

Viinanarikatkin ansaitsivat vierailun jos toisenkin. Juomien säilytyksen maksullisuus eli euron hinta nyt ei päätä huimannut, mutta hidasti jonojen vauhtia. Varsinkin kuuden maissa lauantai-iltana viinanjanoisten ihmisten muodostama jono kasvoi narikoiden edessä ennennäkemättömän pitkäksi – niin pitkäksi että ehdin jo totaalisesti hermostua tilanteeseen. Jonon pituuteen tosin osittain vaikutti varmasti se, että sillä hetkellä yksikään ”suuri” artisti ei esiintynyt ja että kaikille sattui syntymään jano yhtä aikaa.

Kuva: Pekka Torvinen

Sunnuntaina keskityttiin kerrassaan hämmentävän paljon vain kuuntelemaan keikkoja. Regina ja First Aid Kit olivat kerrassaan ihania ja sopivat mainiosti viimeiseen iltapäivään. Ja myöhään illalla rokin huipennus, Joensuun kaupungin orkesterin kanssa esiintynyt Antony and the Johnsons laittoi tyylikkäästi pisteen vuoden 2012 juhlille. Huikean hieno taustakangas loi lavalle elokuvamaisen tunnelman ja etenkin screeneiltä katsoessa tuntui kuin olisi seurannut tyylikästä esitystä mustavalkotelevisiosta. Antonyn show'lle olisi kuitenkin paremmin sopinut oikea konserttisali, ja sitä olisi seurannut mieluummin istuen, jolloin näkökentän edessä törttöilevät päät ja teltan takaa anniskelualueelta kaikunut valtava metakka eivät olisi häirinneet. Mutta mitäpä pienistä. Hienon kokemuksen saaneilla Joensuun kaupunginorkesterin muusikoilla oli lavalla silmin nähden hauskaa ja he saivatkin suuret ansaitsemansa aplodit keikan jälkeen. Antony itse oli tietenkin upea ja upea oli show. Siihen oli hyvä lopettaa ja olla tyytyväinen.

Seuraavana aamuna iski tuttu haikeus. Siinä se oli, rokki 2012. Vihdoin se tuli, ja nopeasti se meni. Mutta hauskaa oli taas, kiitos siitä. Pian voimme taas aloittaa odottamaan seuraavaa. Oi heinäkuu.

RIINA PARVIAINEN