Kappalaisen saarna Praasniekoissa 17.11.
Tuossa viikko ennen Praasniekkoja ilmoittelin osakunnalle järjestäväni vihdoin lupaamani olutillan. Tarkoitus oli juoda mallasjuomaa ja keskustella hengellisistä asioista. Minulle kuitenkin nopeasti korjattiin, ettei kappalaisen ole tarkoitus huolehtia mistään hengellisestä vaan enemmänkin osakuntalaisten henkisestä hyvinvoinnista. Tästä viisastuneen olen siis jättänyt kirveen kotiin, enkä myöskään tule teitä pelottelemaan helvetin kiirastulella tai ikuisella kadotuksella.
Siinä olutta maistellessani kyselin, mikä oli osanottajille jäänyt osakuntavuodesta mieleen parhaiten. Kuten arvata saattoi, vastaukseksi tuli suurimpia tapahtumia kuten vappu Tartossa, vuosijuhla ravintola Kaisaniemessä tai osakunnan kesäretki Liperiin ja Viinijärvelle. Noista tapahtumista kuulin jos jonkinlaisia tarinoita juopumisesta ja hauskanpidosta, aina hammasharjoista ahterikuviin asti. Tämä sai ajattelemaan, mikä on se voima taustalla, mikä mahdollistaa kaikki nämä muistot ja kokemukset osakuntalaisille. Harva täällä tänään pysähtyy ajattelemaan minkälaisia uhrauksia monet osakunnan virkailijat tekevät mahdollistaakseen muille nämä kokemukset. Kokemuksesta tiedän, että uhraukset omaan vapaa-aikaan eivät ole välttämättä pieniä. Toivonkin teidän kaikkien muistavan ensi vuonna kiittää näitä, välillä näkymättömän työn tekijöitä, aina kuraattorista apuisäntiin ja emäntiin, kerhon vetäjiin ja niihin pieniin ihmisiin, jotka joutuvat, myös tämän illan jälkeen, pesemään osakuntatilamme vessan. Ei käy kateeksi.
Kaiken tämän juhlimisen ohessa osakuntaamme kosketti pitkäaikaisen kunniainspehtorin Pirkko K Koskisen poismeno huhtikuun alussa. Toivoisin nyt, että muistamme vielä kerran Pirkkoa viettämällä hiljaisen hetken ja kohottamalla maljan Pirkon muistolle.
Pirkko missä ikinä oletkin, oli se sitten Pasilan asema tai jokin muu paikka, olet ajatuksissamme.
Sitten pääsemme tähän syksyyn. Osakunta on vahvistunut jälleen muutamalla uudella fuksilla, joista toivomme aktiivisia jäseniä paikkaamaan valmistuvien aktiivien jättämiä suuria saappaita. Toiveissa on myös hyvin sujuneen yhteistyön jatkaminen DGO:lla yhdessä Kymenlaakson ja Wiipurilaisen Osakunnan kanssa sekä muiden osakuntien, joista osasta ilmeisesti täällä tänään on myös edustus paikalla.
Asiaan! Ensi vuonna odotettavissa on HYY-yhtymän konkurssi, koska rahat on kadotettua helvetin esikartanoon (jota myös Kreikaksi kutsutaan). Perussuomalaisten Timo Soini nousee Suomen yksinvaltiaaksi ja Suomen leijonavaakuna vaihdetaan Suomen ilmavoimien vanhaan logoon. Sehän Soinille sopiikin paremmin. Samalla kaikki maahanmuuttajat pääsevät Talvivaaran lietealtaan putsaajiksi. Säteilevät etenemismahdollisuudet siis heillekin. Suomen jääkiekkojoukkue putoaa B-sarjaan hävittyään Azerbaidzhanille tai Kazakstanille tai Keravan pallolle. Kaiken kukkuraksi meidän rakkaan entisen Pohjois-Karjalan läänin kaikki kunnat yhdistetään kuntaliitoksessa Kuopioon.
Näistä pienistä vastoinkäymisistä huolimatta tiedän, että Karjalainen Osakunta pysyy vahvana, sillä meillä on aktiiviset, osaavat ja omistautuneet jäsenet aina fukseista senioreihin, jotka luotsaavat osakuntaa kohti näitä vähintäänkin arveluttavia aikoja määrätietoisesti ja tietysti hurtilla pohjoiskarjalaisella huumorilla varustettuna.
Lopuksi vielä teille syntisille katumusharjoitukseksi kuusi ave mariaa ja kolme isä meitiä, paitsi Antti Rädylle neljä, koska hän ei nähtävästi osaa odottaa, että viinille on laulettu ennen kuin kulauttaa sen kurkkuunsa.
Siinä olutta maistellessani kyselin, mikä oli osanottajille jäänyt osakuntavuodesta mieleen parhaiten. Kuten arvata saattoi, vastaukseksi tuli suurimpia tapahtumia kuten vappu Tartossa, vuosijuhla ravintola Kaisaniemessä tai osakunnan kesäretki Liperiin ja Viinijärvelle. Noista tapahtumista kuulin jos jonkinlaisia tarinoita juopumisesta ja hauskanpidosta, aina hammasharjoista ahterikuviin asti. Tämä sai ajattelemaan, mikä on se voima taustalla, mikä mahdollistaa kaikki nämä muistot ja kokemukset osakuntalaisille. Harva täällä tänään pysähtyy ajattelemaan minkälaisia uhrauksia monet osakunnan virkailijat tekevät mahdollistaakseen muille nämä kokemukset. Kokemuksesta tiedän, että uhraukset omaan vapaa-aikaan eivät ole välttämättä pieniä. Toivonkin teidän kaikkien muistavan ensi vuonna kiittää näitä, välillä näkymättömän työn tekijöitä, aina kuraattorista apuisäntiin ja emäntiin, kerhon vetäjiin ja niihin pieniin ihmisiin, jotka joutuvat, myös tämän illan jälkeen, pesemään osakuntatilamme vessan. Ei käy kateeksi.
Kaiken tämän juhlimisen ohessa osakuntaamme kosketti pitkäaikaisen kunniainspehtorin Pirkko K Koskisen poismeno huhtikuun alussa. Toivoisin nyt, että muistamme vielä kerran Pirkkoa viettämällä hiljaisen hetken ja kohottamalla maljan Pirkon muistolle.
Pirkko missä ikinä oletkin, oli se sitten Pasilan asema tai jokin muu paikka, olet ajatuksissamme.
Sitten pääsemme tähän syksyyn. Osakunta on vahvistunut jälleen muutamalla uudella fuksilla, joista toivomme aktiivisia jäseniä paikkaamaan valmistuvien aktiivien jättämiä suuria saappaita. Toiveissa on myös hyvin sujuneen yhteistyön jatkaminen DGO:lla yhdessä Kymenlaakson ja Wiipurilaisen Osakunnan kanssa sekä muiden osakuntien, joista osasta ilmeisesti täällä tänään on myös edustus paikalla.
Asiaan! Ensi vuonna odotettavissa on HYY-yhtymän konkurssi, koska rahat on kadotettua helvetin esikartanoon (jota myös Kreikaksi kutsutaan). Perussuomalaisten Timo Soini nousee Suomen yksinvaltiaaksi ja Suomen leijonavaakuna vaihdetaan Suomen ilmavoimien vanhaan logoon. Sehän Soinille sopiikin paremmin. Samalla kaikki maahanmuuttajat pääsevät Talvivaaran lietealtaan putsaajiksi. Säteilevät etenemismahdollisuudet siis heillekin. Suomen jääkiekkojoukkue putoaa B-sarjaan hävittyään Azerbaidzhanille tai Kazakstanille tai Keravan pallolle. Kaiken kukkuraksi meidän rakkaan entisen Pohjois-Karjalan läänin kaikki kunnat yhdistetään kuntaliitoksessa Kuopioon.
Näistä pienistä vastoinkäymisistä huolimatta tiedän, että Karjalainen Osakunta pysyy vahvana, sillä meillä on aktiiviset, osaavat ja omistautuneet jäsenet aina fukseista senioreihin, jotka luotsaavat osakuntaa kohti näitä vähintäänkin arveluttavia aikoja määrätietoisesti ja tietysti hurtilla pohjoiskarjalaisella huumorilla varustettuna.
Lopuksi vielä teille syntisille katumusharjoitukseksi kuusi ave mariaa ja kolme isä meitiä, paitsi Antti Rädylle neljä, koska hän ei nähtävästi osaa odottaa, että viinille on laulettu ennen kuin kulauttaa sen kurkkuunsa.
TUOMAS PUUMALAINEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti