Pääkirjoitus 1/2013

Kerroin edellisessä numerossa, että tänä vuonna olisi edessä enää vain yhden kevyen viran hoitaminen. Ihan niin ei kuitenkaan käynyt, koska tässä taas nyt tätä kirjoittelen. Nakki niin sanotusti pääsi napsahtamaan. Mutta niin on kuulemani mukaan käynyt monesti muillekin – että osakunta vie mukanaan ja virkoja kertyy toisen perään.

Ensimmäisenä osakuntavuotena olin innokkaana astumassa virkailijavuosien syövereihin. En ollut koskaan toiminut aktiivisesti missään opiskelijajutuissa, mutta osakunta vaikutti sopivalta paikalta aloittaa. Oli mukavia ihmisiä ja rento ilmapiiri. Sitten vuosien mittaan virkoja kertyi kuin yllättäen. Toki yhtenä suurena herkkuna on minullekin ollut mahdollisuus asua osakunnan kämpissä, mutta kyllä viroissa toimiminen on antanut paljon muutakin kuin halvan vuokran. Kokemusta on kertynyt mitä erilaisimmista tehtävistä.

Olen oppinut paljon hyödyllisiä taitoja suunnittelemisesta organisointiin. Lisäksi olen oppinut paljon itsestäni sekä kasvanut ja kehittynyt. Olen oppinut tekemään päätöksiä ja sanomaan viimeisen sanan, ja vaikka ne tuntuvat edelleenkin vaikeilta, olen alkanut tottua ajatukseen ja asemaan, jossa minun on itse saneltava ehdot ja puitteet. Toinen tärkeä omaksumani taito on asioiden delegointi. Usein on paljon järkevämpää jakaa tehtävät muiden kanssa sen sijaan, että itse yrittäisi hoitaa kaiken tunnollisesti yksin. Samalla ryhmätyötaidot sekä kyky työskennellä erilaisten ihmisten kanssa kohenevat. Näin opiskelijana, kun työkokemusta ei kovinkaan paljon ole ehtinyt vielä kertyä, kaikenlaiset luottamustoimet näyttävät tietenkin hyvältä CV:ssä. Työnantajalle opiskelijajärjestöissä hoidetut virat antavat kuvan toimeliaasta ja aktiivisesta ihmisestä.

Ei osakunta tietenkään – tai ainakaan sen ei pitäisi – ole pelkkiä virkoja ja suorittamista. Osakunta on osa opiskelijaelämää. Ja usein osa elämää vielä opintojen jälkeenkin. Osakunta tarjoaa paljon tekemistä ja vaihtoehtoja vapaa-ajalle. Virkistäviä iltamia sekä riehakkaita kemuja. Niin, kyllä hän te tiedätte mitä. Opiskelijaelämästä jää aika paljon kokematta, jos istuu ne viisi-kuusi vuotta vain kirjastossa pänttäämässä. Minä ainakin olen onneksi istunut jossain aivan muuallakin.

Q-palsta

Aivan palstan aluksi haluan kiittää kaikkia vuosijuhlassa olleita osakuntalaisia. Järjestelyt onnistuivat erinomaisesti ja uskon, että kaikilla oli myös hauskaa. Ensi vuonna uudestaan!

Opiskelijan elämä ei kuitenkaan aina ole vain juhlimista, vaikka joskus siltä tuntuukin. Olen viime vuosina pannut merkille, että opiskelijoista on julkisessa keskustelussa tullut usein jonkinlaisia sylkykuppeja. Työurien pidentämistä vaativat tahot piiskaavat jatkuvasti meitä valmistumaan nopeammin ja tehokkaammin. Tulos ja ulos on uusi ohjenuora myös yliopistoille.

Jatkuva rummutus opintojen nopeasta loppuunsaattamisesta ei ole ollut täysin merkityksetöntä. Kun vertaan uusia fukseja oman aloitusaikani opiskelijoihin, ero on mielestäni selkeä. Entistä useampi tulee yliopistoon tekemään vain tutkinnon ja toivoo sitten pääsevänsä hyvään työpaikkaan. Tämän päivän doktriinissa tällainen opiskelija lienee mallikansalainen.

Osakunnille viimeaikainen kehityskulku ei välttämättä ole hyvästä. Yleensähän osakuntaura vasta alkaa myöhempinä opiskeluvuosina, kun aloitusvirat ovat jääneet taakse. Nopea ja tehokas valmistuminen voi vaikeuttaa tämänkaltaisen urapolun toteutumista tulevaisuudessa. On hyvin mahdollista, että osakuntaelämä muuttuu vähitellen tästä syystä nopeatempoisemmaksi. Ei tämä tietenkään täysin negatiivista ole, sillä osakuntakin kaipaa uusia tuulia aika ajoin.

Opintojen nopeuttamista vaativilla on kuitenkin mielestäni jäänyt jotain huomaamatta. Opiskelu korkeakoulussa ei nimittäin ole vain substanssiosaamisen pänttäämistä. Vähintään yhtä tärkeää, ellei tärkeämpääkin, on hankkia tietoja ja taitoja elämästä. Tuskin pelkällä asian hallinnalla kukaan töissäkään pärjää. Osakunnissa ja muissa järjestöissä puolestaan oppii tätä puolta paremmin kuin missään muualla. Ennen kaikkea osakunnassa tapaa ihmisiä joiden kanssa tulevaisuudessa tehdään töitä. Ihminen ei ole mitään ilman näitä verkostoja. Jopa aamun asti jatkuneesta juhlinnastakin voi  siis olla arvaamatonta hyötyä tulevaisuudessa. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka olisi bilettänyt tulevan ministerin kanssa.

Tässä oli kuraattorin tämänkertainen paasaus. Tavataan osakunnalla ”verkostoitumisen” merkeissä!

ANTTI SAARELAINEN

Isännän ihmeellinen

Kantarellivodka

Pohjan perillä vaeltaessani, maakunnan mantuja harppoessani iski minuun suuri tarve – jano oli tyrehdytettävä! Onneksi tiesin mailla niillä asustavan suuren juomantekijän. Suon reunaan astuessani näin jo pienen ja pahaisen pirtin, jossa asui vanha jänkhän noita – tuo heinäkenkien kauhu!

Tiesin tulleeni vaaralliseen paikkaan, mutta perääntyä ei enää voinut. Siispä juotavaa mentihin kysymään! Tovin kuluttua juosten riensin paikalta pois akan käkätyksen kummitellessa korvissani, mutta tärkein oli saavutettu – pullo kourassa kirmattiin!

Kummalta näytti puteli, muta ei siinä käynyt valittaminen, sillä eihän sitä näön takia juodakaan. Arvuuttelin pullon avaamista kuitenkin aina Helsinkiin asti, sillä ei sitä Lapin kasvateista koskaan tiedä. Turhaan sitä tuli voivoteltua, sillä pullossa sisältö oli täyttä kultaa! Vodka ja kantarellit vuoron perään hivelivät makunystyröitä, mutta harmillisen pieneksi jäänyt oli pullo, kun jo kohta tyhjänä edessä nökötti. No, pääseepähän sitä kohta maakuntaan lisää hakemaan.

Kuva: Olli Salminen
    Resepti
Laulaen ei livertänyt juoman lähtehistä,
ei tietoa tohdinnut tavata,
 kerrottu ei kaiken kaavaa,
synkästä synnystä ei syleksitty

 Vaan pienen maistin maistelimme,
 kevyen kulauksen kumosin,
siitä syntyi tieto meihin,
 reseptin rahakkaan repäisin:

Kantarelleja ja vodkaa!







OLLI SALMINEN

Emännän erikoinen

Panna cotta

Photo credit: roboppy / Foter.com / CC BY-NC-ND
Valitsin ensimmäiseksi ohjeeksi virkailijanvaihtokaronkassakin nähdyn panna cottan, koska se on todella simppeli mutta silti aivan loistava jälkiruoka. Sen voi tehdä myös maitoon, mutta itse suosin oikean kerman käyttöä, koska maku ja koostumus on tällöin huomattavasti parempi. Panna cottan voi tehdä myös liivatteen avulla, mutta tämän ohjeen sokeri on paljon helpompi vaihtoehto. Vaniljatangon tilalla voi myös käyttää vaniljasokeria, mutta tässäkin maku on parempi vaniljatankoa käytettäessä. Hyytymisaika on tällä ohjeella myös suht lyhyt, jo parissa tunnissa oli valmista.

Panna cotta (noin 4 - 6 annosta)
  • 4 dl kermaa
  • 1 dl Dansukker Hyytelösokeri Multia
  • 1 vaniljatanko

Sekoita kerma, sokeri ja tanko kattilassa, kuumenna kiehuvaksi ja keitä noin minuutti. Jaa seos annosastioihin, ja anna jäähtyä parista tunnista muutamaan tuntiin.

Panna cottalle käy loistavasti seuraksi marjamelba, tässä tapauksessa mustaherukka sellainen. Melballa tarkoitetaan siis marjakastiketta.
  • 1 dl vettä
  • 1 dl sokeria
  • 300 g mustaherukkaa
  • (loraus mustaherukkalikööriä)
Keitä vesi ja liuota sokeri siihen. Sen jälkeen lisää  marjat. Keitä noin 10 minuuttia ja lisää mahdollinen likööri. Anna jäähtyä ja soseuta sauvasekoittimella. Tämän jälkeen melban voi pusertaa siivilän läpi, mutta se ei ole pakollista. Käytettäessä pakastemarjoja kannattaa myös vähentää veden määrää, koska tuolloin marjoista irtoaa enemmän nestettä.

Uusi sielu - Vanha pieru

Uusi sielu


Nimi: Iris Pitkänen
Ikä: 20
Syntymäpaikka: Joensuu

Miksi ja milloin tulit osakuntaan?
En tuntenut täältä Helsingistä oikeastaan ketään kun tänne muutin, joten ajattelinpa että voisi olla hauskaa tsekkailla meininkejä oman ainejärjestön lisäksi myös osakunnalta. Lisäksi olin kuullut tutuilta, että osakunnilla on yleensä tarjolla hyviä (ja halpoja) kämppiä. Ja osakuntaan tulin siis viime syksynä kun aloitin opiskelun Helsingin yliopistossa.

Ensimmäiset muistot osakunnasta?
Ihan perinteisesti fuksipäivystykseltä, kun kävin kirjoittautumassa osakuntaan ja hirveä hässäkkä oli päällä. Olihan se vähän kuin olisi tullut kotiin, kun kaikki sanoi ”mie” ja ”sie”.

Osakunta-aktiivisuus:
Olen tällä hetkellä apuemäntänä, Puukellon toimituskunnassa sekä koulutus- ja rekrytointitoimikunnassa. Viime vuoden puolella olin mm. järkkäämässä pikkujouluja.

Mitä opiskelet ja miksi juuri sitä?
Tällä hetkellä opiskelen yleistä valtio-oppia. Ajattelin kai hakiessani, että olisi siistiä olla vaikka politiikan toimittaja tai jonkin ministeriön virkamies. Täytyy myöntää, että tällä hetkellä haaveissa on toinen pääaine, vaikka en valtio-oppia haluakaan mitenkään dissata.

Vallila vai Patola?
Patolassa en ole ikinä käynyt, mutta voisin kyllä kuvitella asuvani kummassa vaan, kunhan pääsen täältä HOAS:in solusta pois!

Paras tapa viettää vapaapäivä?
Sopiva sekoitus laiskottelua (sängystä voi nousta kaksi tuntia sen jälkeen kun on herännyt ja syödä aamupalaa seuraavat kaksi tuntia), niitä asioita, jotka on pitänyt tehdä jo pitkään (esimerkiksi se viimeistä viikonloppua oleva näyttely Ateneumissa tai kenkien lankkaus) ja hyvää seuraa totta kai.

Mitä odotat tulevalta keväältä?
Saattaa olla pääsykoeurakka edessä, jos tosiaan aion sen toisen pääaineen vielä hankkia.

Mitä katsot TV:stä?
Fyysistä, ”ihan oikeaa” TV-laitetta en omista, mutta myönnän kyllä katsovani Putousta Katsomo.fi:stä, vaikka tänä vuonna sketsihahmojen taso onkin laskenut kuin lehmän häntä.

Viestiä vanhoille pieruille?
Haiskaa osakunnalla vielä pitkään.

Ketä pitäisi haastatella seuraavaksi?
Ketäs fukseja ei ole vielä haastateltu? Heidiä!


Vanha pieru

Nimi: Martta Huttu
Ikä: 21
Syntymäpaikka: Nurmes

Miksi ja milloin tulit osakuntaan?

Syksyllä 2010. Olin kuullut osakunnasta abi-infokierroksella ja sain fuksikämpän, joten ajattelin tutustua toimintaan.

Ensimmäiset muistot osakunnasta?
Ensimmäinen muisto on fuksipiknik. Nousin bussiin Mäkelänrinteeltä ja huomasin, että vastapäätä istuvalla oli osakunnan paita päällä. Koska olin epävarma osakunnan sijainnista ja uskoin vahvasti, että vastapäinen henkilö oli kaverinsa kanssa menossa osakunnalle, päätin varjostaa heitä. Saapuessamme Domus Gaudiumille edelle kulkijat näyttivät korttinsa ovella lukijalle ja ajattelin, että minnekähän tässä vielä joutuu. Portaita alas kävellessä rohkenin kysymään heiltä, että olivathan he menossa samaan paikkaan kuin minäkin. Onneksi olivat ja pääsin onnistuneesti mukaan fuksipiknikille.

Osakunta-aktiivisuus:

Enimmäkseen sihteeri ja apuemäntä.

Mitä opiskelet ja miksi juuri sitä?
Farmasiaa, koska se nyt sattui hakuvaiheessa kiinnostamaan eniten.

Vallila vai Patola?

Vallila.

Paras tapa viettää vapaapäivä?

Vapaapäivä, mitä se on? Jotain syötävää kenties?

Mitä odotat tulevalta keväältä?

Aurinkoa, pääsiäiskarkkeja ja harjoittelun loppumista.

Mitä katsot TV:stä?
Minulla ei ole telkkaria, joten katsomiset jää vähälle.

Viestiä uusille sieluille?
Rohkeasti mukaan vain! Vaikka osallistuminen olisi jäänyt vähälle, niin koskaan ei ole liian myöhäistä tulla toimintaan mukaan. Osakunnasta kannattaa ottaa kaikki irti (muukin kuin halpa kämppä).

Ketä pitäisi haastatella seuraavaksi?

Oikeesti vanhaa pierua!


KATRI PARVIAINEN

Vuosijuhlat

Kuva: Katri Parviainen
Karjalaisen osakunnan 108-vuotisjuhlia vietettiin tänä vuonna maaliskuun puolella 2.3.2013. Vuosijuhlat olivat poikkeuksellisen suuret, sillä Pohjois-Karjalan valtuuskunta juhli samassa juhlassa viisikymmenvuotista taivaltaan. Juhla järjestettiin idyllisessä ravintola Sipulissa Katajanokalla. Sää ei tänä vuonna suosinut juhlijoita, sillä ulkona tuuli ja pyrytti runsaasti lunta.

Kuva: Katri Parviainen
Vuosijuhlamestareina toimivat Anna Eronen ja Kaisa Kortelainen. Juhla aloitettiin perinteisesti tervehdyksillä. Edustajia oli paikalla Savolaisesta, Wiipurilaisesta, Kymäläisestä, Etelä-Suomalaisesta ja Turun Savo-Karjalaisesta osakunnasta. Pitkän tauon jälkeen Uppsalasta oli saapunut kaksi edustajaa juhliimme ja myös Korp Vironia oli edustettuna kolmen miehen voimalla. Tervehdyksien yhteydessä jaettiin myös Artin ja Onnenmäen säätiön stipendit osakuntalaisille.

Kuva: Katri Parviainen
Juhlan pöytäosuus sujui varsin mallikkaasti, vaikka vuosijuhlamestarit pelkäsivät etukäteen sen venymistä. Ruoka Sipulissa oli maukasta. Alkuruokana oli kuohkeaa simpukka-chorizokeittoa, pääruokana paahdettua siikaa ja jälkiruokana suklaakakkua. Juhlan aikana kuultiin kolme puhetta. Pääpuhujana oli KHO:n entinen presidentti Pekka Hallberg. Muista puheista vastasivat osakuntalaiset. Emmi Torikka esitti puheen yliopistolle ja Pekka Torvinen puheen Inspehtorille.
Juhlaosuus Sipulissa päättyi vanhoihin tansseihin. Tanssijoita nähtiin lattialla runsaasti.

Jatkoja vietettiin tuttuun tapaan osakunnan tiloissa Domus Gaudiumilla. Sinne kukin siirtyi haluamallaan tavalla. Tilataksia tilatessa paikalle saatiin pieni bussi, johon mahtui hieman alle kaksikymmentä ihmistä. Lumisten katujen ansiosta kyyti bussissa oli hieman pomppivaa.
Jatkoilla tanssittiin ja seurusteltiin. Kuraattori oli hankkinut kaksi pulloa tequilaa, jotta vanha 17 shotin tequilaennätys saataisiin rikottua. Kaksi pullollista upposi jatkoilla olleisiin helposti ja uudeksi ennätykseksi saatiin reilu 20 shottia.

Kuva: Katri Parviainen
Muutamat juhlijat jaksoivat pysyä valveilla koko yön ja osa otti lyhemmät tai pidemmät nokoset. Aamulla lähdettiin ravintola Kappeliin. Sinne matka oli toisilla hieman työläs ja osa luovuttikin matkalla. Kappelissa oli tällä kertaa tiukka linja laulamisen suhteen ja häätöuhkaus saatiin heti, kun Karjalaisten laulusta oli ehditty laulaa pari säkeistöä.

Sillis alkoi osakunnalla sunnuntaina kello 12.00. Silliksen järjestelyistä vastasi toinen emäntämme Leena yhdessä Kymenlaakson osakunnan apuemäntien kanssa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli runsaasti. Silliksen jälkeen osa jatkoi vielä Bub-Peteen ja joillain juhliminen päättyi vasta sunnuntai-iltamyöhällä.

Kiitos kaikille juhlan järjestämisessä mukana olleille ja ensi vuotta innolla odottaen!

EMMI TORIKKA

Osakuntalaisten opintopolut

Tässä juttusarjassa tutustumme erilaisiin opiskelualoihin osakuntalaisten kautta. Sarjan aloittaa Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulu ja siellä opiskeleva Piia Pekonen.

Piia Pekonen harkitsi lukiossa todella pitkään ja hartaasti, mitä haluaisi opiskella monista hyvältä kuulostavista vaihtoehdoista. ”Kaiken tiedonhankinnan (ja intuition) perusteella kauppis tuntui sopivimmalta itselleni”, Piia kertoo. Hänen kohdallaan valintaan vaikutti ainakin se, että kauppatieteen opiskelut valmistavat monenlaisiin kiinnostaviin ja haastaviin työtehtäviin, eikä päätöstä tulevasta siten tarvinnut tehdä heti.
Piia aloitti kauppatieteen opinnot Aalto-yliopistossa syksyllä 2008. Pääaineeksi valikoitui rahoitus. Rahoitusta opiskelleet työllistyvät opintojensa jälkeen usein asiantuntijoiksi, analyytikoiksi, meklareiksi tai konsulteiksi esimerkiksi (investointi)pankkeihin, liikkeenjohdon konsultointiin, sijoitusrahastoyhtiöihin tai vakuutusyhtiöihin. On mahdollista päätyä myös vaikka yrityksen rahoitusosastolle tai valtiolle. ”Pidempään työskennelleet ovat usein myös erilaisissa johtotehtävissä”, Piia mainitsee. Hän on itsekin päässyt jo kokeilemaan osa-aikaisena oman alansa töitä. ”Yleisesti kauppiksen opiskelijat työllistyvät hyvin oman alan töihin jo opintojen aikana.”

”Kiinnostavat kurssit, huipputyypit ja opintojen selkeä yhteys työelämään”, Piia summaa kauppatieteiden plussapuolia. ”En keksi mitään erityistä, mistä en pitäisi. Ehkä tietty vapaa-ajan menettäminen etenkin joidenkin kurssien ja jaksojen aikana voi olla raskasta, kun illat ja viikonloput menevät helposti harjoitustehtävien parissa.”

Millaista opiskelu kauppiksessa sitten konkreettisesti on? ”Kaikkiin kursseihin sisältyy yleensä luennot, ja pelkkiä kirjatenttejä järjestetään erittäin harvoin”, Piia kertoo. ”Yleensä kurssiarvosanasta noin 30-50% muodostuu erilaisista harjoitustöistä, jotka voivat olla yksin tai ryhmässä tehtäviä.” Varsinkin rahoituksen kursseille kuuluu yleensä erilaisia (lasku)harjoituksia, jotka käydään usein läpi demosessioissa tai vastaavissa. Kursseille kuuluu yleensä oppikirja, mutta usein tentit pystyy läpäisemään hyvin myös ilman kirjan lukemista opiskelemalla muun materiaalin. Opintopistemäärä vastaa Piian mielestä aika hyvin työmäärää. ”Kursseista saa hyvin usein 6 opintopistettä, vaikka ne kestäisivät vain yhden periodin. Toki poikkeuksiakin löytyy, ja toisissa kursseissa on paljon enemmän työtä kuin toisissa.”

Ensimmäisenä vuonna kaikki kauppiksen opiskelijat suorittavat yhteiset opinnot, ja niiden jälkeen valitaan pääaine. Yleisesti kandidaatin tutkinnossa valinnaisuutta on niukasti (lähinnä kieliopintojen osalta), mutta maisterin tutkinnossa on yleensä enemmän valinnaisia kursseja. Kokonaisuudessaan valinnaisuutta on Piian mukaan kuitenkin melko vähän.

Kenelle Piia sitten suosittelisi kauppatiedettä? ”Kauppatiede on valtavan laaja ala, ja sen opiskelijat sijoittuvat todella erilaisiin tehtäviin, joten on vaikea määritellä tarkkaan, millaiselle henkilölle ala sopii”, Piia vastaa. ”Yleisesti tärkeää on ainakin kiinnostus talouteen, ja koska pääsykokeet vaativat useamman kirjan hallitsemisen, vaaditaan niiden kautta tulevilta intoa ja jaksamista lukea riittävästi. Opinnoissa auttaa, jos on määrätietoinen, sosiaalinen, analyyttinen ja valmis tekemään töitä opiskelujen eteen.”

IRIS PITKÄNEN

Pieni pala VietNAMia



Vietnam sijaitsee Kaakkois-Aasiassa Laosin, Kambodzan ja Kiinan rajanaapurina. Keskellä kylmintä Suomen talvea lähdin tammikuussa kahdeksi viikoksi siskojeni kanssa tutustumaan tähän minulle niin eksoottiseen maahan.

Herhiläiset liikenteessä

Pariisin kautta koukkaamisen ja pitkän lentomatkan jälkeen saavuimme perille Hồ Chí Minh Cityyn
etelä-Vietnamiin. Olimme saapuneet tropiikkiin! Lentokentällä vaatteita kevyempiin vaihdettuamme metsästimme luotettavalta tuntuvan taksin, joka vei meidät hotellillemme. Taksimatkan aikana saimme ensikosketuksen siitä, mistä opaskirjat olivat kertoneet; mopoja surisi ja pörisi kaduilla kuin pieniä herhiläisiä! Niitä oli valtavasti ja osa ajelijoista tuijotti pysähdyksissä ollessamme meitä taksin ikkunoista herkeämättä, mikä nauratti meitä kovin. Olemmeko noin ihmeellisiä? Nähtävyys paikallisille kuitenkin ilmeisesti olimme. Olimme tuijotuksen kohteena, kun kävelimme kaduilla. Olimme nähtävyys myös junamatkalla Hồ Chí Minh Citystä Nha Trangiin, jonka matkustimme paikallisten keskellä. Konduktöörien kanssa jutellessa muuten melko epämiellyttävä junamatka sujui kuitenkin hieman joutuisammin. Erityisen ihastelun ja hämmästyksen kohteena oli erityisesti toisen siskoni tatuoitu käsivarsi, jonka perään huudeltiin monesti “Nice tattoo!”.

Koska aikaa matkallemme oli varattu vain kaksi viikkoa, emme halunneet olla reissun päällä koko aikaa. Siksi päädyimme tutustumaan Vietnamiin etelä-Vietnamin kautta. Pohjoisessa olisi ollut paljon kylmempää, joten siksikään emme sinne olleet malttamattomina tällä reissulla menossa. Lämpöä tulimme hakemaan ja sitä saimme! Vaikka Hồ Chí Minhissa aurinko oli usein pilvessä, kohosi lämpötila päivittäin kolmeenkymmeneen asteeseen. Nha Trangissa aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja merenrannalla pienen tuulenvireen käydessä oli taivaallistaa ottaa aurinkoa. Se sama aurinko, jota Suomessa talvisin tuskin näkee, lämmitti Vietnamissa lempeästi. Auringon lämpö paljaalla iholla oli taivaallista ja olin lähes pakahtua hurmaavaan kuumuuteen. Myös itse meri oli ihana ja sen rannalla helppo hengittää. Suuria aaltoja olisi voinut tuijottaa koko päivän. Illalla pimeyden saavuttua meri näytti hieman pelottavalta mutta silti uhkaavan kauniilta.
Rambutaaneja

Vietnam on köyhä maa ja keskiansio länsimaihin verrattuna hyvin matala. Hintataso oli siis kotimaahamme verrattuna hyvin edullinen. Ravintoloissa ruoka-annoksen sai jopa kahdella-kolmella eurolla. Ja valinnanvaraa riitti, sillä ravintoloita löytyi joka kulmalta. Ruoka oli useimmiten myös todella hyvää. Varsinkin paikallinen phở-keitto oli ihanaa. Lisäksi kaiholla muistelen loistavan makuista Saigon- lagerolutta, jota sai varsinkin iltaisin Happy hour'ien aikaan lähes jokaisesta ravintolasta puoli litraa noin viidelläkymmenellä sentillä. Siis puoli litraa puoli euroa! Oluen lisäksi tuoreista hedelmistä tehdyt smoothiet olivat lähes joka päivä ravintoamme. Niin hyvää ja niin halpaa. Hedelmät olivat muutenkin eksoottisia; suosikkini oli Dragon fruit, joka on saanut nimensä siitä, että kasvin lehdet muistuttavat lohikäärmeen häntää. Ja niin ne totta vie muistuttavatkin!
Yksi lukemattomista hedelmäkojuista. Dragon fruit eli punainen lohikäärmehedelmä ylärivissä oikealla.
Mieleeni matkasta erityisen positiivisena jäi vietnamilaisten ystävällisyys. He hymyilivät, olivat vilpittömän avuliaita ja kiinnostuneita meistä. Liika turistien paljous ei ilmeisesti ole vielä saanut vietnamilaisia kyllästymään, vaan jokainen maahan tuleva (ja rahaa sinne tuova) otetaan ilolla vastaan. Tunne ystävällisyydestä on ilmeisesti molemminpuoleinen, sillä saimme kuulla, kuinka suomalaiset ovat heidän mielestään hyvin mukavaa kansaa.

Ensikosketukseni Aasiaan Vietnamin avulla oli mieleenpainuva, lähes kaikilta osin todella hyvässä mielessä. Luonto, ihmiset, ilmasto ja erilainen kultturi ihastuttivat, avarsivat mieltä ja avasivat silmiä. Uudet kokemukset jäävät ikuisesti mieleeni. Seuraavaa reissua odotellessa, từ biệt!

TEKSTI JA KUVAT: Katri Parviainen

Matkalla sattuu ja tapahtuu



Pari esimerkkiä huonoista kokemuksista


Aina kaikki ei tietenkään suju niin kuin pitäisi, vaan itsensä voi löytää vaikka seuraavanlaisista tilanteista:

Kuuden pedin junahytti. Vain alimmilla sängyillä mahtuu juuri ja juuri istumaan, keskipedeillä pystyy vielä makaamaan, mutta ylimmät katonrajaa hipovat paikat eivät ole ihmisiä varten. Meidän paikkamme ovat kaksi yläpetiä ja yksi keskeltä. Hyttiseurueena pedeillään nukkuvat kaksi mummoa sekä vietnamilainen Jari Litmanen. Matka, yhdeksän tuntia, taittuu lattialla istuen ja ahdistavan kapealla käytävällä seisten. Eksoottisina länkkärityttöinä emme ainakaan joudu (saa) taittamaan matkaa aivan yksinämme, vaan keräämme aivan liikaa huomiota, kun kaikki junan konduktöörit saapuvat pällistelemään ja pölisemään. Keskellä matkaa ilmastointi rikkoontuu meidän osasta vaunua. Matkan valopilkku on se, että saamme tietää, mistä lohikäärmehedelmien nimi on peräisin.

13 tunnin yölento Aasiasta Eurooppaan. Kun on aika laskeutua, kuulutus kertoo, ettemme laskeudukaan alkuperäiseen määränpäähän vaan aivan toiseen kaupunkiin. Keski-Euroopassa on huono sää ja lentokentät suljettuina. Seuraa epätietoista odottelua saksalaisten seurassa sisällä(!) lentokoneessa. Puolen tunnin odottelu venyy kahdeksaan tuntiin, joten lopulta takana oli 21 tuntia istumista samassa koneessa ja aika paljon ilmaan kaikuneita kirosanoja. Tämän lisäksi vaihtolennon uudelleen järjestelyä, vielä vähän lisää odottelua ja noin 10 tuntia myöhässä kotona. Lentokoneessa saksalainen setä sääli meitä ja tarjosi nallekarkkeja, mutta valopilkkuja ei tältä matkalta löydy. Ei myöskään mitään järkeä.

RIINA PARVIAINEN

 


Mielenosoittamisen ideasta ja muista vaikuttamisen tiloista

Kun olin nuorempi, leikittelen ajatuksella siitä, että isona minusta tulisi radikaali. Yhä silloin tällöin pohdin, pitäisikö valtiotieteiden maisterin paperien tavoittelemisen ja kokouksissa ravaamisen sijaan tehdä jotakin oikeasti vallankumouksellista, muuttaa vaikkapa ulkomaille vallattuun taloon ja ryhtyä täyspäiväiseksi aktivistiksi. Tai edes varata isompi osa elämästäni konkreettiseen toimintaan muuttaakseni maailmaa.

Mielessäni (eikä varmasti vain minun) mielenosoittaminen esiintyy aktivismin symbolina. Myönnän, että osa mielenosoittamisen lumosta on karissut nyt kun ties kuinka monta kertaa olen kävellyt Venäjän suurlähetystön eteen vaatimaan maata kunnioittamaan ihmisoikeuksia, huutanut iskulauseita vapaan Tiibetin puolesta, marssinut Pride-kulkueessa ja asettunut Narinkkatorille muistamaan ihmisiä, jotka ovat menehtyneet tavoitellessaan minulle itsestään selviä oikeuksia. Onko sillä, että ilmaisen julkisen vastalauseen yhdessä muutaman muun kanssa, lopulta väliä? Kuitenkin yhä uudelleen viehätyn siitä, kuinka mielenilmaukset rikkovat sen välinpitämättömyyden verhon, joka minutkin liian usein valtaa.

Olen usein pohtinut sitä, onko enää asioita, joiden puolesta laajat ihmisjoukot tai edes huomattava määrä opiskelijoita olisi valmis nousemaan barrikadeille. Toki myönnän, että se kuva, joka minulla Vanhan valtaajista ja muista 60-luvun opiskelijaradikaaleista on, on liian yksioikoinen ja ruusuinen. Mutta silti: onko meidän sukupolvestamme muuhun kuin tykkäämään Facebookissa ja jakamaan linkkejä vetoomuksiin?

Toisaalta, ehkä nettiaktivismia ei tulisi suotta vähätellä. Yhä useammat järjestöt ja kampanjat käyttävät hyväkseen sosiaalista mediaa; mikä olisikaan tila, jossa viestit kulkisivat yhtä nopeaan ja saavuttaisivat yhtä laajan joukon ihmisiä. Se, ettei arkipäivän aktivismi vaadi vallankumouksellisen identiteettiä, voi olla hyväkin asia. Kenties ihmiset, joiden mielissä kapina ja vastarinta saavat pääosin negatiivisia kaikuja, uskaltavat osoittaa sosiaalisessa mediassa kantansa vaikkapa turkistarhaukseen tai tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Ja linkit, joita Facebookissa jaamme, voivat kenties avata jonkun toisen silmät epäkohdalle, jota hän ei tullut aiemmin ajatelleeksikaan.

Mutta silti: menkää osoittamaan mieltänne myös virtuaalimaailman ulkopuolelle, jos suinkaan uskallatte.


KATJA ORPANA

Hassukerho RAPORTOI: Vallilan pulkkamäet testissä

Hassukerhon testiryhmä lähti arvioimaan osakunnan Vallilan asuntojen läheisyydessä sijaitsevia mäkiä. Testiryhmä kokeili ja laski kuusi mäkeä, ja tässä tulokset:


1.     A-talon kulmalla portaiden päässä

ENSIVAIKUTELMAT:
Pidimme mäkeä päiväkotilapsille sopivana, sillä heidät on testiryhmäläisten toimesta useasti nähty laskemassa juuri tätä mäkeä.
RISUT:
Ei kunnon lähtöalustaa.
RUUSUT:
Perushyvä. Yllättävän pitkä lasku.
TUOMIO:
Ei kovin hurja mäki, mutta sopii joko pikkulapsille tai aikuiseen (hieman tylsään) makuun.




2. Jalkapallokenttiä kohden laskeutuva tie


ENSIVAIKUTELMAT:

Mäki on tarkoitettu lähinnä jalankulkijoille, joten katuhiekkaa löytyi vähän, mikä saattaa hidastaa vauhtia. Toinen kävelytie halkaisee mäen, mikä tekee mäestä haastavan, mutta mahdollistaa pitkän jatkolaskun.
RISUT:
Mahdollisuus törmätä koiran pissaan. Liukuri ei toiminut kunnolla.
RUUSUT:
Pulkalla pitkä lasku. Kiva! Parempi kuin ensimmäinen.
TUOMIO:
Toimii kuitenkin paremmin kävelytienä kuin pulkkamäkenä.

3. Polku.

ENSIVAIKUTELMAT:
Mäessä on haastava mutka sekä töyssyjä matkalla. Laskee aitaa kohden. 
RISUT:
Kaartaa hankeen. Tulee liian kovaa, joten on pakko jarruttaa, mikä tarkoittaa, että lumi tuiskuaa. Liian kaareva.
RUUSUT:
Haastetta. Liukuri toimii.
TUOMIO:
Alhaalta mäki ei näytä kovin jyrkältä, mutta ylhäältä on: kaarevuuden takia pakko jarruttaa, mikä vie terän pois vauhdilta.


4. Paavalin kirkolle johtava polku

ENSIVAIKUTELMAT:
Ihan kivan näköinen mäki, ei liian jyrkkä eikä liian loiva.
RISUT:
Hieman liian kaareva.
RUUSUT:
Hyvä vauhti. Mainio!
TUOMIO:
Ihan kelpo mäki, jossa myös oikealla ohjauksella mahdollisuus jatkolaskuun.




5. Perinteinen mäki Paavalinkirkolla

ENSIVAIKUTELMAT:
Kivan näköinen perinteinen pulkkamäki, jossa usein talvisin paljon lapsia ja aikuisia laskemassa
RISUT:
-
RUUSUT:
Paljon tilaa. Ei kaarra, vaan laskee suoraan eteenpäin. Voi laskea yhtä aikaa. Ei tarvitse jarruttaa, vaan voi rauhassa keskittyä laskuun. Pitkä liuku. Erittäin miellyttävä ja rento lasku.
TUOMIO:
Tosi hyvä perinteinen mäki!

6. Jyrkempi mäki perinteisen mäen lähellä

ENSIVAIKUTELMAT:
Jyrkän näköinen mäki. Hyppyreitä joissain kohdin.
RISUT:
Mahdollisuus loukkaantumisiin.
RUUSUT:
Hyvä jyrkkyys. Parhaat vauhdit, kun laskee ihan ylhäältä asti. Kovimmat huudot. Ja naurut. 
TUOMIO:
Paras!


KUVAT: Katri Parviainen

Osakunnan virkailijat 2013

Vaikka vuosi on pyörähtänyt käyntiin jo aika päivää sitten ja virkailijat alkaneet sisäistää omia hommiaan, halusimme kuitenkin esittää heille muutaman kysymyksen ja siten tutustua vähän tarkemmin, minkälaiset persoonat osakuntaa tänä vuonna oikein pitävät pystyssä.

Esitimme virkailijoille seuraavat kysymykset :
  1. Mainitse asia, jossa olet hyvä. Sekä toinen, jossa olet huono tai jota et ollenkaan osaa.
  2. Minne näistä vaihtoehdoista menisit mieluiten : a) kokouskaljat b) osakunnan sählyvuoro c) sitsien jatkot d) Spielkan peli-iltama e) DGO:n yhteisosakuntalainen tapahtuma f) Savolainen Osakunta
Tämän lisäksi kysyimme virkailijanvaihtokaronkassa tai osakunnan helmikuun kokouksessa tapaamiltamme virkailijoilta kullekin erikseen räätälöidyt kysymykset.


Antti Saarelainen, kuraattori

Kuinka monta lyöntiä nuija kestää?   
- 2000 
HYVÄ: jotenkuten osaan laittaa ruokaa
- en hermostu herkästi- jotenkuten osaan laittaa ruokaa
HUONO:
- Joskus olisi hyvä lopettaa ajoissa, eli olen huono siinä
MENISIN MIELUITEN:
- b) eli säbä.

Outi Tiainen, varakuraattori

Kuinka monta fuksia mahtuu yhteen fuksikämppään?
- Riittävän monta, tarvittaessa enemmän.
HYVÄ:
- Oon hyvä paistamaan pullaa sekä innostumaan hirveästi jostain uudesta jutusta.
HUONO:
- uimaan ja olemaan valittamatta
MENISIN MIELUITEN:
- DGO:n yhteisosakuntalaisen tapahtuman jatkoille, mikä olis varmaan joku kombinaatio vaihtoehdoista c) ja e).


Niklas Junell, taloudenhoitaja

HYVÄ:
- tanssimaan
HUONO:
- piirtämään
MENISIN MIELUITEN:
- Eniten on todennäköisesti tullut käytyä kokouskaljoilla, mutta joku yhteisosakuntalainen tapahtuma olis varmasti jees.

Martta Huttu, sihteeri

Kuinka paljon läppärin akkua kuluu yhden osakunnan kokouksen aikana?
- 17%, mutta mulla vähemmän, koska mun koneessa on hyvä akku.
HYVÄ:
- valitsemaan leffakarkit, mutta...
HUONO:
- ...päättämään minkä leffan valitsisin. Poistunkin vuokraamosta usein pelkät karkit mukanani.
MENISIN MIELUITEN:
-  sitsien jatkoille tai kokouskaljoille

Olli Salminen, isäntä

Kuinka paljon sokeria tarvitaan kiljusaavilliseen?
- No, se riippuu siitä, kuinka alkoholisoituneita osakuntalaiset ovat. 110% tai yli.
HYVÄ:
- Oluen paneminen (kysykää vaikka Rädyltä!),
- Viiksien kasvatus,
HUONO:
- "Mutku ei osiksen liettä voi saada päälle!"
MENISIN MIELUITEN:
- Sitsien jatkoiltahan miut löytää.

Leena Pohjamo, emäntä

Kuinka monta lihapullaa tarvitaan osakunnan vuosijuhlien sillikselle?
- 660
HYVÄ:
- sudokuissa
HUONO:
- s-postin lukemisessa ja vastaamisessa :p
MENISIN MIELUITEN:
- vaihtoehto a


Anna Eronen, emäntä

Entäs kuinka paljon kasvispyöryköitä tarvitaan sillikselle?
- 30
HYVÄ:
- leipomaan lähes mitä tahansa, erityisenä lahjakkuutena suklaakakut.
HUONO:
- arvioimaan aikaa ja matkaa eli olen usein myöhässä, kun luulen, että jonnekin kerkeää 10 minuutissa vaikka oikeasti menisi aikaa puoli tuntia.
MENISIN MIELUITEN:
- vaihtoehtoon e.




Henri Nousiainen, tiedotussihteeri

Mistä koostuu tehokas spämmäys?
- Jäätävästä sähköpostitulvasta ja yleisestä huutelusta.
HYVÄ:
- innostumaan kaikesta uudesta ja lähden helposti kaikkeen toimintaan mukaan.
HUONO:
- Taiteellinen ilmaisu on todella heikkoa, etenkin piirtäminen.
MENISIN MIELUITEN:
- osakunnan sählyvuoro


Manuel Ackerman, fuksimajuri, liikunnanohjaaja, Spielkan puheenjohtaja

Kuinka fuksin saa osakuntaan?
- Ääh, en nyt ehkä kerro totuutta, mutta...Kaksi vaihtoehtoa: lahjomalla viinalla, toista ei kerrota...(riisumalla)
Paljon nousee penkistä?
- Mitä?! Ei yhtään. Penkkiurheilu on kaikista parasta.
HYVÄ:
-puhumaan ja lykkäämään asioita viimeiseen päivään.
HUONO:
-erittäin huono olen siivoamaan ja lukemaan kirjoja.
MENISIN MIELUITEN:
- Spielkan peli-iltama tietysti :)


Satu Tahvanainen, fuksimajuri

Kuinka ne fuksit saadaan pysymään osakunnassa?
- Ai viinalla?! Öö, Pohjois-Karjala -laululla.
HYVÄ:
- viilaamaan pilkkua.
HUONO:
- en osaa puhaltaa purkkapalloja.
MENISIN MIELUITEN:
- Tietysti c) sitsien jatkot.

Kaisa Kortelainen, kulttuurisihteeri

HYVÄ:
- käyttämään rahaa: kaikki mikä tulee, menee myös
HUONO:
- kantamaan vastuuta verkkokurssien tehtävistä joiden deadlinet ovat vain nimellisiä.
MENISIN MIELUITEN:
- sitsien jatkoille.




Riina Parviainen, ekskursiomestari, Puukellon päätoimittaja

Miten pidetään Puukellon linjat kunnossa?
- banaani-, appelsiini-, mangosmoothiella ja välillä raejuustolla ja kananmunilla
Missä on määränpää?
- ruusuisessa tulevaisuudessa
HYVÄ:
- lukemaan karttaa, hahmottamaan ja suunnistamaan vieraissa kaupungeissa. Sekä olen hyvä Scrabblessa.
 


HUONO:
- olen todella huono hoitamaan asioita, jos täytyy soittaa puhelimella vieraille ihmisille. Esimerkiksi lääkäriajan varaaminen on käsittämättömän vaikeaa. En myöskään osa vastaanottaa palautetta, varsinkaan kritiikkiä.
MENISIN MIELUITEN:
- sitsien jatkot.

Matti Kuivalainen, maakuntasihteeri

HYVÄ:
- leipomaan ciabattaa
HUONO:
- derivoimaan.
MENISIN MIELUITEN:
- Yhtäkään vaihtoehdoista en ole vielä kokenut. Kokouskaljoista lienee parasta aloittaa.

Janne Kangaskesti, valokuvaaja, arkiston- ja kirjastonhoitaja

Minne kuvat katoavat?
- Jahka Katrin kanssa saadaan hommattua lehtihuoneeseen joku albumi, jonne saataisiin hyviä kuvia, niin sinne ne menisivät. Kuvien katoamisesta syytän edeltäjää.
Mikä on osakunnan paras kirja?
- Marja-Liisa Tuomen Suur-Liperin historia, koska olen käyttänyt juuri sitä kyseistä osiksen kirjaa kandidaatin työn apuna. Lisäksi SUUR-Liperissä on sitä jotain.
HYVÄ:
- etsimään hiljaisia lukunurkkauksia yliopiston tiloista.

HUONO:
-Tanssia en sen sijaan osaa, en edes hiljaa nurkassa.
MENISIN MIELUITEN:
- Vaikea kysymys, mutta e)

Katri Parviainen, valokuvaaja, Hassukerhon puheenjohtaja

Minne kuvat katoavat?
- Kuvat katoavat roskakoriin, jos ne on huonoja. Mutta oikeasti kuvat eivät katoa, jos niin ei halua!
HYVÄ:
- laiskottelemaan
HUONO:
- kynsien lakkaamisessa.
MENISIN MIELUITEN:
- c) sitsien jatkoille.


Pekka Torvinen, kappalainen, laulunjohtaja

Mikä on kappa?
-Kreikkalainen aakkonen.
Wovon kann man nicht sprechen?
- Darüber muss man schweigen
HYVÄ:
- unohtamaan vaatekappaleita osakunnalle, yliopistolle ja kavereiden luokse. Lisäksi olen hyvä keksimään kaikenlaista muuta tekemistä aina, kun pitäisi tehdä ajattelua vaativaa työtä.
HUONO:
-En osaa piirtää.

MENISIN MIELUITEN:
- Yhteisosakuntalainen tapahtuma kuulostaa hyvältä, jos siellä on olutta.

Heikki Karvinen, puukellon toimitussihteeri

Mitä toimitat ja kenelle?
- Toimitan hyviä uutisia koirille!
HYVÄ:
- muistamaan kaikenlaisia turhia asioita.
HUONO:
- kaikessa mikä vaatii heittämistä
MENISIN MIELUITEN:
- a) kokouskaljat



Samuli Rantala, nettivastaava

Miten menee?
- <Ctrl c> <Ctrl v>
HYVÄ:
- Kai mie olen hyvä tekemään palapelejä
HUONO:
-pientä harjoitusta kaivannee säkkipillin soitto ja itsensä motivoiminen tiskaamaan ennen kuin astiat loppuu (valitettavasti on paljon astioita ja tilava tiskipöytä).
MENISIN MIELUITEN:
- e > d > c > b > a > f

Heidi Pikkarainen, Vallilan asuntovastaava

HYVÄ:
- pitämään yllä järjestystä ja pysymään (omissa) aikatauluissa. Tarvittaessa pystyn antamaan itsestäni 110%.
HUONO:
- tekemään valintoja (vaatteet, ruoka yms.). Kaverit tietävät, ettei minun kanssani kannata lähteä esim. vaateostoksille, tai ettei Heidiltä kannata kysyä, mitä jäätelöä ostetaan, kun ei se kumminkaan osaa päättää XD
MENISIN MIELUITEN:
- varmaankin sitsien jatkoille.

Paavo Pirhonen, Patolan asuntovastaava

HYVÄ:
- organisoimaan
HUONO:
- laulamaan.
MENISIN MIELUITEN:
- C) sitsien jatkot






KUVAT: KATRI PARVIAINEN, JUHO ESKELINEN