Pari esimerkkiä huonoista kokemuksista
Aina kaikki ei tietenkään suju niin kuin pitäisi, vaan
itsensä voi löytää vaikka seuraavanlaisista tilanteista:
Kuuden pedin junahytti. Vain alimmilla sängyillä mahtuu juuri
ja juuri istumaan, keskipedeillä pystyy vielä makaamaan, mutta ylimmät
katonrajaa hipovat paikat eivät ole ihmisiä varten. Meidän paikkamme ovat kaksi
yläpetiä ja yksi keskeltä. Hyttiseurueena pedeillään nukkuvat kaksi mummoa sekä
vietnamilainen Jari Litmanen. Matka, yhdeksän tuntia, taittuu lattialla istuen
ja ahdistavan kapealla käytävällä seisten. Eksoottisina länkkärityttöinä emme
ainakaan joudu (saa) taittamaan matkaa aivan yksinämme, vaan keräämme aivan
liikaa huomiota, kun kaikki junan konduktöörit saapuvat pällistelemään ja
pölisemään. Keskellä matkaa ilmastointi rikkoontuu meidän osasta vaunua. Matkan
valopilkku on se, että saamme tietää, mistä lohikäärmehedelmien nimi on
peräisin.
13 tunnin yölento Aasiasta Eurooppaan. Kun on aika laskeutua,
kuulutus kertoo, ettemme laskeudukaan alkuperäiseen määränpäähän vaan aivan
toiseen kaupunkiin. Keski-Euroopassa on huono sää ja lentokentät suljettuina.
Seuraa epätietoista odottelua saksalaisten seurassa sisällä(!) lentokoneessa.
Puolen tunnin odottelu venyy kahdeksaan tuntiin, joten lopulta takana oli 21
tuntia istumista samassa koneessa ja aika paljon ilmaan kaikuneita kirosanoja.
Tämän lisäksi vaihtolennon uudelleen järjestelyä, vielä vähän lisää odottelua ja
noin 10 tuntia myöhässä kotona. Lentokoneessa saksalainen setä sääli meitä ja
tarjosi nallekarkkeja, mutta valopilkkuja ei tältä matkalta löydy. Ei myöskään
mitään järkeä.
RIINA PARVIAINEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti