Kerroin edellisessä numerossa, että tänä vuonna olisi edessä enää vain yhden kevyen viran hoitaminen. Ihan niin ei kuitenkaan käynyt, koska tässä taas nyt tätä kirjoittelen. Nakki niin sanotusti pääsi napsahtamaan. Mutta niin on kuulemani mukaan käynyt monesti muillekin – että osakunta vie mukanaan ja virkoja kertyy toisen perään.
Ensimmäisenä osakuntavuotena olin innokkaana astumassa virkailijavuosien syövereihin. En ollut koskaan toiminut aktiivisesti missään opiskelijajutuissa, mutta osakunta vaikutti sopivalta paikalta aloittaa. Oli mukavia ihmisiä ja rento ilmapiiri. Sitten vuosien mittaan virkoja kertyi kuin yllättäen. Toki yhtenä suurena herkkuna on minullekin ollut mahdollisuus asua osakunnan kämpissä, mutta kyllä viroissa toimiminen on antanut paljon muutakin kuin halvan vuokran. Kokemusta on kertynyt mitä erilaisimmista tehtävistä.
Olen oppinut paljon hyödyllisiä taitoja suunnittelemisesta organisointiin. Lisäksi olen oppinut paljon itsestäni sekä kasvanut ja kehittynyt. Olen oppinut tekemään päätöksiä ja sanomaan viimeisen sanan, ja vaikka ne tuntuvat edelleenkin vaikeilta, olen alkanut tottua ajatukseen ja asemaan, jossa minun on itse saneltava ehdot ja puitteet. Toinen tärkeä omaksumani taito on asioiden delegointi. Usein on paljon järkevämpää jakaa tehtävät muiden kanssa sen sijaan, että itse yrittäisi hoitaa kaiken tunnollisesti yksin. Samalla ryhmätyötaidot sekä kyky työskennellä erilaisten ihmisten kanssa kohenevat. Näin opiskelijana, kun työkokemusta ei kovinkaan paljon ole ehtinyt vielä kertyä, kaikenlaiset luottamustoimet näyttävät tietenkin hyvältä CV:ssä. Työnantajalle opiskelijajärjestöissä hoidetut virat antavat kuvan toimeliaasta ja aktiivisesta ihmisestä.
Ei osakunta tietenkään – tai ainakaan sen ei pitäisi – ole pelkkiä virkoja ja suorittamista. Osakunta on osa opiskelijaelämää. Ja usein osa elämää vielä opintojen jälkeenkin. Osakunta tarjoaa paljon tekemistä ja vaihtoehtoja vapaa-ajalle. Virkistäviä iltamia sekä riehakkaita kemuja. Niin, kyllä hän te tiedätte mitä. Opiskelijaelämästä jää aika paljon kokematta, jos istuu ne viisi-kuusi vuotta vain kirjastossa pänttäämässä. Minä ainakin olen onneksi istunut jossain aivan muuallakin.
Ensimmäisenä osakuntavuotena olin innokkaana astumassa virkailijavuosien syövereihin. En ollut koskaan toiminut aktiivisesti missään opiskelijajutuissa, mutta osakunta vaikutti sopivalta paikalta aloittaa. Oli mukavia ihmisiä ja rento ilmapiiri. Sitten vuosien mittaan virkoja kertyi kuin yllättäen. Toki yhtenä suurena herkkuna on minullekin ollut mahdollisuus asua osakunnan kämpissä, mutta kyllä viroissa toimiminen on antanut paljon muutakin kuin halvan vuokran. Kokemusta on kertynyt mitä erilaisimmista tehtävistä.
Olen oppinut paljon hyödyllisiä taitoja suunnittelemisesta organisointiin. Lisäksi olen oppinut paljon itsestäni sekä kasvanut ja kehittynyt. Olen oppinut tekemään päätöksiä ja sanomaan viimeisen sanan, ja vaikka ne tuntuvat edelleenkin vaikeilta, olen alkanut tottua ajatukseen ja asemaan, jossa minun on itse saneltava ehdot ja puitteet. Toinen tärkeä omaksumani taito on asioiden delegointi. Usein on paljon järkevämpää jakaa tehtävät muiden kanssa sen sijaan, että itse yrittäisi hoitaa kaiken tunnollisesti yksin. Samalla ryhmätyötaidot sekä kyky työskennellä erilaisten ihmisten kanssa kohenevat. Näin opiskelijana, kun työkokemusta ei kovinkaan paljon ole ehtinyt vielä kertyä, kaikenlaiset luottamustoimet näyttävät tietenkin hyvältä CV:ssä. Työnantajalle opiskelijajärjestöissä hoidetut virat antavat kuvan toimeliaasta ja aktiivisesta ihmisestä.
Ei osakunta tietenkään – tai ainakaan sen ei pitäisi – ole pelkkiä virkoja ja suorittamista. Osakunta on osa opiskelijaelämää. Ja usein osa elämää vielä opintojen jälkeenkin. Osakunta tarjoaa paljon tekemistä ja vaihtoehtoja vapaa-ajalle. Virkistäviä iltamia sekä riehakkaita kemuja. Niin, kyllä hän te tiedätte mitä. Opiskelijaelämästä jää aika paljon kokematta, jos istuu ne viisi-kuusi vuotta vain kirjastossa pänttäämässä. Minä ainakin olen onneksi istunut jossain aivan muuallakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti