Viime vuosina on vaikuttanut siltä, että hiihtämisen suosio on taas kasvussa. Esimerkiksi ystävistäni jotkut ovat aloittaneet uudelleen tämän viimeksi peruskoulun liikuntatunneilta tutun harrastuksen. Olen itsekin ajautunut jälleen hiihtämisen pariin melkein kuin vahingossa. Poikaystäväni perheellä on nimittäin tapana viettää joka kevät yksi viikko Lapissa Ylläksellä. Olen päässyt mukaan näille matkoille jo neljänä vuonna peräkkäin, ja samalla se on tarkoittanut sitä, että hiihtäminenkin on täytynyt ottaa haltuun uudelleen.
Suhdettani hiihtämiseen kuvaa hyvin viha-rakkaussuhde. Luisteluhiihto jäi kouluaikoina minulle varsin vieraaksi, joten ensimmäiset Lapin matkani hiihdin perinteistä. Minulla ei ole kamalan hyvä tasapaino ja hallitsen raajojani huonosti varsinkin silloin, kun niihin on kiinnitetty parimetriset sukset. Näin ollen saatan kaatua sukset jaloissa jopa paikallani seistessä. Lisäksi alamäet ovat minulle petollisia. Vauhdin kiihtyessä en saa välttämättä jarrutettua tarpeeksi enkä ohjattua suksia oikeaan suuntaan. Eräänä vuonna kiipesimme ylös yhdelle tunturille. Sieltä pois tullessa alamäessä vauhti kiihtyi varsin kovaksi ja maisemat vilisivät silmissä. Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta pysähtyä esimerkiksi matkan varrella olleelle laavulle. Onneksi ketään ei tullut vastaan ja lopulta kaaduin ladulla olleeseen poron kakkaan. Lapin matkani tietävät siis aina mustelmia, onneksi mitään sen vakavampia vaurioita en ole vielä saanut vaikka olen kovassakin vauhdissa kaatunut.
Perinteisen suksilla toinen ongelmani on aina ollut luisto ja pito. Ylämäessä on tuntunut aina siltä, että sukset lipsuvat. Tämän takia pienetkin ylämäet ovat olleet varsin ärsyttävä vastus. Perinteistä hiihtäessä lipsuminen alkaa ärsyttää pitemmän päälle ja monta kertaa hiihtäminen saikin minut varsin aggressiiviseksi. Teki mieli katkoa sukset paloiksi ja heittää menemään.
Hiihtävät ystäväni hiihtävät luisteluhiihtoa samoin kuin poikaystäväni, joten tänä keväänä minäkin ostin luistelusukset. Niillä hiihtäminen tuntui ensimmäisillä kerroilla hieman vaikealta, mutta alkoi vähitellen sujua. Hiihtovauhtini ei vieläkään ole kamalan nopea, mutta ainakin ylämäet pääsen ylös ilman suuren aggression syntymistä. Kaatumisenikin ovat ehkä vähentyneet, vaikka alamäet ovat edelleen haastavia. Tänä vuonna Ylläksellä näyttävimmän lennon otin kun alamäen päätteeksi t-risteyksessä en saanut suksia käännettyä, vaan ajoin suoraan ladun vieressä olevaan penkkaan. Onneksi lumi oli pehmeää.
Aurinkoisessa säässä ja hyvällä ladulla hiihtäminen on kuitenkin varsin mukavaa. Tosin silläkin on rajansa, minulle riittää päivän annokseksi 20–30 kilometriä. Toisaalta voin vain ihailla keski-ikäisiä himohiihtäjiä, jotka jaksavat hiihtää päivässä jopa yli 50 kilometriä. Tämän vuoden osalta lumi on jo sulanut ja hiihtokelit menneet, mutta aion jatkaa hiihtämistä taas ensi talvena. Suosittelen myös Yllästä matkakohteena, sillä se on suorastaan talviurheilijan paratiisi. Latuverkko on laaja ja hyvä, ja latujen varsilta löytyy tasaisin välein kahviloita ja laavuja, joissa voi pysähtyä. Lisäksi Ylläksellä on hyvät mahdollisuudet lasketteluun. Hyvällä tuurilla ladun verralla voi myös tavata poron tai jonkin muun Lapin ihmeellisistä otuksista.
Perinteisen suksilla toinen ongelmani on aina ollut luisto ja pito. Ylämäessä on tuntunut aina siltä, että sukset lipsuvat. Tämän takia pienetkin ylämäet ovat olleet varsin ärsyttävä vastus. Perinteistä hiihtäessä lipsuminen alkaa ärsyttää pitemmän päälle ja monta kertaa hiihtäminen saikin minut varsin aggressiiviseksi. Teki mieli katkoa sukset paloiksi ja heittää menemään.
Aurinkoisessa säässä ja hyvällä ladulla hiihtäminen on kuitenkin varsin mukavaa. Tosin silläkin on rajansa, minulle riittää päivän annokseksi 20–30 kilometriä. Toisaalta voin vain ihailla keski-ikäisiä himohiihtäjiä, jotka jaksavat hiihtää päivässä jopa yli 50 kilometriä. Tämän vuoden osalta lumi on jo sulanut ja hiihtokelit menneet, mutta aion jatkaa hiihtämistä taas ensi talvena. Suosittelen myös Yllästä matkakohteena, sillä se on suorastaan talviurheilijan paratiisi. Latuverkko on laaja ja hyvä, ja latujen varsilta löytyy tasaisin välein kahviloita ja laavuja, joissa voi pysähtyä. Lisäksi Ylläksellä on hyvät mahdollisuudet lasketteluun. Hyvällä tuurilla ladun verralla voi myös tavata poron tai jonkin muun Lapin ihmeellisistä otuksista.
EMMI TORIKKA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti