Osakuntalaisten opintopolut

Teoreettinen fysiikka ja Olli Salminen

”Hyvin nopeasti painajaisiin ilmestyvät palloharmoniset Besselin funktiot ja muut matemaattiset kummajaiset”

Teoreettista fysiikkaa Kumpulassa opiskelevan Olli Salmisen ei tarvinnut pitkään pohtia alavalintaansa. ”Kyseessä oli kliseisesti ilmaistuna kutsumusala”, toteaa jo lukiossa luonnontieteellismatemaattisella linjalla opiskellut Olli. ”Taustalla on nuorempana alkanut uteliaisuus ja kiinnostus siitä, mistä eri ilmiöt johtuvat ja kuinka luonto perimmiltään toimii.”

Parasta ja kauheinta teoreettisessa fysiikassa on Ollin mukaan itse alan ydin – abstraktius. Teorioiden opiskelu avaa usein mielenkiintoisia näkökulmia ilmiöihin. Olli kertoo olevansa lumoutunut varsinkin kvanttifysiikan ihmeistä: ”Erityisesti siitä, miten hiukkasia voi käsitellä yhdistelmänä useista aaltofunktioista. Lisäksi pitää antaa erityismaininta analyyttisen mekaniikan teorialle (Lagrange, Legendre & Hamilton FTW!), jota on vaikea uskoa kaikessa matemaattisessa eleganssissaan 1700-luvun loppupuoliskon tuotokseksi.”

Huonoimpana puolena Olli pitää teorioiden pitkälle menevää matemaattista puolta. ”Hyvin nopeasti painajaisiin ilmestyvät palloharmoniset Besselin funktiot ja muut matemaattiset kummajaiset”, Olli kertoo ja uskoo, että jokainen fysiikan matemaattisten menetelmien luennoilla istunut voi samaistua tähän. ”Varsinkin kun sitä ennen on tottunut Rummukaisen erinomaisiin matemaattisten apuneuvojen kursseihin!”

Abstraktiudesta Olli antaa esimerkin kvanttimekaniikan kurssilta, jonka alkupäässä kerrattiin ”peruskauraa”:  aiheena oli lineaarialgebran käyttö kvanttimekaanisten tilavektorien summaamisessa ja koejärjestelyn aiheuttamien superpositioromahdusten vaikutus havaittuun todennäköisyysjakaumaan. ”Kuulostaa kauhealta, mutta vain termistön takia. Yksinkertaistettuna kyseessä on vain vektorien summaus ja todennäköisyyspuiden hahmottelu”, Olli valaisee.

Pääasiallisina opiskelumuotoina teoreettisessa fysiikassa ovat luennot ja laskuharjoitukset. ”Ryhmätyöt ja muut kirjoista erkaannuttavat metodit loistavat poissaolollaan”, Olli kertoo. Hänen mielestään opiskelu ei kuitenkaan missään nimessä ole ylivoimaista. ”Laskarien tekeminen on kurssien aikaavievin osa, eikä sekään vie normaalilla etenemistahdilla viikossa muutamaa tuntia enempää.” Fysiikanlaitoksella työmäärä on hänen mukaansa suhteutettu hyvin noppien lukumäärään.

Valinnaisuutta ei juurikaan sisälly opintoihin, ainakaan kandidaattivaiheessa. ”Kandidaatin tutkinnon oheen saa ottaa yhden lyhyen sivuaineen (lyhyt fysiikka on pakollinen) ja vapaasti valittavia fysiikan kursseja on vain kymmenen opintopisteen verran. Maisteriopinnoissa tapahtuu erikoistuminen, mikä ei rajoitu teoreettisen puolelle vaan voi tapahtua lähes mihin tahansa fysiikan osa-alueeseen.”

Olli itse lukee sivuaineinaan matematiikkaa ja fysiikkaa. ”Menin valitsemaan matematiikan analyysi -kurssit, kun pikkufuksina ajattelin niiden hyödyttävän fyysikon uralla. Olin väärässä”, toteaa Olli (ja kehottaa katsomaan videon).

”Vaikka laskarit syövätkin viikoittain monta tuntia ahkeran fyysikon aikataulusta, jää aikaa paljon muuhunkin (lue: osakuntanakkeihin)”, Olli kertoo. Kesätöiden lisäksi hän ei ole käynyt opintojen ohella töissä. Ensi kesänä hänellä on kuitenkin suunnitelmissa sekoittaa työ ja opiskelu hakemalla töitä tutkimusryhmästä.

Entä kelle Olli sitten suosittelisi teoreettista fysiikkaa? ”Erikoistumisalana se on aivan erinomainen valinta niille fysiikkaan hurahtaneille, jotka haluavat välttää muiden linjojen ikävät laboratoriotyöt ja vaihtaa ne (epä)mukaviin Fymmin kursseihin”, hän kehaisee. ”Todellisuudessa fysiikan aloilla pärjää henkilö, jolla on oikeanlainen ajattelu- ja lähestymistapa luonnontieteisiin. Useimmiten ratkaisu on nimittäin ilmeinen, jos oivaltaa mistä kulmasta asiaa kannattaa lähestyä.”

”Ketään ei varmastikaan yllätä se, että teoreettinen fysiikka tähtää pääasiassa tutkijanuraan”, kertoo Olli, joka itsekin aikoo nimenomaan tutkijaksi. Hän kuitenkin lisää, että jonkin verran työllistymismahdollisuuksia fyysikoille löytyy myös teollisuuden puolelta sekä erilaisissa tilastoanalyysia soveltavista tehtävistä.

IRIS PITKÄNEN