Nyt on sitten taas syksy. Mikäpäs siinä, se on oikeastaan ihan kivaa. Minua ei ole koskaan vaivannut pieninkään syysmasennus, sillä kesän jälkeen kirpeä ilma, värikkäät lehdet ja tallustelu vesilammikoissa kumpparit jalassa ilahduttavat. On kivaa taas pukea vähän enemmän vaatteita päälleen, eikä ainakaan tarvitse stressaantua, jos aurinkoisena päivänä ei vietäkään ihan jokaista hetkeä ulkona.
Syksy merkitsee aina jollain tavalla uutta alkua. Omalla kohdallani tämä uusi alku on yritys vapautua yhdestä elämääni hankaloittavista piirteistä, sillä aion oppia vihdoinkin ottamaan kiinni hetkestä ja elämään juuri tässä ja nyt. Nykyhetki merkitsee kaikkein eniten ja silti aika usein huomaan, ettei se olekaan niin helppoa, se nykyhetkessä pysyminen. Radiossakin riimitellään, että ”älä mieti menneitä, älä turhaan mieti tulevaa. -- Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan...”. Mutta liialliseen sentimentaalisuuteen helposti uppoutuvan yksilön kohdalla asia on taas kerran helpommin sanottu kuin tehty. Niin helposti sitä huomaa taas kerran murehtivansa mennyttä ja odottavansa liiankin innokkaasti tulevaa, jolloin nykyhetki jää vain hataraksi heijastukseksi, vaikka elämä tapahtuu tässä ja nyt. Ei eilen eikä huomenna. Ja jos mikä niin elämä on kivaa. Kunhan siitä tekee itselleen kivaa ja mieluista. Ja elämähän on juuri sellaista, minkälaiseksi itse sen teet.
Tässä ja nyt on siis lokakuu ja niin taas yksi uusi vuosi osakunnalla on pyörähtänyt käyntiin. Itselläni edellisten vuosien laskemiseen tarvitaan kohta jo kaksi kättä. Mutta ei se mitään. Täällä on ihan mukavaa (kunhan ei ota asioita liian vakavasti), eikä minulla ole kiire minnekään. Alkakoon tästä siis oikein mainio ja aktiivinen uusi osakuntakausi. Toivon, että kaikki uudet osakuntalaiset saapuvat rohkeasti mukaan toimintaan. Suosittelen erityisesti kaikki sitsejä ja juhlia - keittiöön ei kannata jäädä nyhjäämään vain asuntopisteiden haussa. Osakunta tarvitsee toimijoita ja juhlijoita, sillä muuten apuemäntienkin homma muuttuu tarpeettomaksi. Kahvia kun ei tarvitse keittää tyhjälle salille. Jatkakaamme siis pöydillä tanssimista tänäkin syksynä ja nauttikaamme elämästä!
Syksy merkitsee aina jollain tavalla uutta alkua. Omalla kohdallani tämä uusi alku on yritys vapautua yhdestä elämääni hankaloittavista piirteistä, sillä aion oppia vihdoinkin ottamaan kiinni hetkestä ja elämään juuri tässä ja nyt. Nykyhetki merkitsee kaikkein eniten ja silti aika usein huomaan, ettei se olekaan niin helppoa, se nykyhetkessä pysyminen. Radiossakin riimitellään, että ”älä mieti menneitä, älä turhaan mieti tulevaa. -- Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan...”. Mutta liialliseen sentimentaalisuuteen helposti uppoutuvan yksilön kohdalla asia on taas kerran helpommin sanottu kuin tehty. Niin helposti sitä huomaa taas kerran murehtivansa mennyttä ja odottavansa liiankin innokkaasti tulevaa, jolloin nykyhetki jää vain hataraksi heijastukseksi, vaikka elämä tapahtuu tässä ja nyt. Ei eilen eikä huomenna. Ja jos mikä niin elämä on kivaa. Kunhan siitä tekee itselleen kivaa ja mieluista. Ja elämähän on juuri sellaista, minkälaiseksi itse sen teet.
Tässä ja nyt on siis lokakuu ja niin taas yksi uusi vuosi osakunnalla on pyörähtänyt käyntiin. Itselläni edellisten vuosien laskemiseen tarvitaan kohta jo kaksi kättä. Mutta ei se mitään. Täällä on ihan mukavaa (kunhan ei ota asioita liian vakavasti), eikä minulla ole kiire minnekään. Alkakoon tästä siis oikein mainio ja aktiivinen uusi osakuntakausi. Toivon, että kaikki uudet osakuntalaiset saapuvat rohkeasti mukaan toimintaan. Suosittelen erityisesti kaikki sitsejä ja juhlia - keittiöön ei kannata jäädä nyhjäämään vain asuntopisteiden haussa. Osakunta tarvitsee toimijoita ja juhlijoita, sillä muuten apuemäntienkin homma muuttuu tarpeettomaksi. Kahvia kun ei tarvitse keittää tyhjälle salille. Jatkakaamme siis pöydillä tanssimista tänäkin syksynä ja nauttikaamme elämästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti