Heipähei osakuntalaiset. Omasta puolestani haluan toivottaa hyvää alkanutta lukuvuotta itse kullekin. Toivottavasti opiskelut lähtevät kaikilla mukavasti liikenteeseen.
Viime keväänä taisin luvata kirjoittaa tällä palstalla jotain osakunnan tulevaisuudesta. Kysymys on ollut ajankohtainen itse asiassa jo noin puoli vuosisataa. Jo vuonna 1969 osakunnan jäsenmaksun maksaminen muuttui vapaaehtoiseksi yliopiston opiskelijoille. Osakunnat ovat tuosta eteenpäin olleet enemmän tai vähemmän Helsingin yliopiston ja muiden alueen korkeakoulujen vaalima erikoisuus. Voidaan hyvin kysyä onko niille tilausta, varsinkin kun samanlaista laitosta ei muualla Suomessa ole.
Vastaus edelliseen kysymykseen riippuu meistä itsestämme. Osakunnat eivät ole, eivätkä saa olla vain pitämässä yllä vanhoja perinteitä. Osakuntalaisten itsensä tehtävänä on päättää mitä teemme ja milloin. Omasta mielestäni osakunnille on tilausta nimenomaan Helsingissä. Kaupunkina Helsinki on muualta Suomesta tulleiden ”siirtolaisten” valtaama. Tällaisessa kaupungissa on aina tilausta omalta kotipaikkakunnalta tulleiden ihmisten tapaamista varten olevalle järjestölle.
Entä sitten Karjalainen Osakunta? Onko meille enää tilaa? Varmasti on. Karjalaisuus on toki asia, josta voi ja saa olla ylpeä myös kotimaakunnan ulkopuolella. Ennen kaikkea kuitenkin hyötyä olemassaolostamme on jäsenillemme konkreettisesti. Osakunta tarjoaa tapaamispaikan ja hyvät ensieväät niin fyysisesti kuin henkisestikin opiskelujen aloittamista varten.
Paikoilleen ei kuitenkaan saa jäädä. Toimintaa on kehitettävä jatkuvasti. Tässä ratkaisevassa asemassa ovat omasta mielestäni nuoremmat civikset ja fuksit. Nuorempien osakuntalaisten kautta tuoreet ideat ja ehkä ei niin kaavoihin kangistuneet ajatukset pääsevät esille. Meitä vanhoja saa herätellä! (siis muutenkin kuin jatkojen jatkoilla)
Tähän loppuun haluan vielä muistuttaa kaikkia osakunnan toiminnantäyteisestä syksystä. Juhlien puolelta edessä ovat niin sarvijuhlat kuin praasniekatkin. Unohtaa ei myöskään sovi kulttuuria ja kerhojen tarjontaa. Omasta puolestani tahdon toivottaa kaikki tervetulleiksi kuukausittaisiin kokouksiin. Yritän parhaani mukaan pitää asiat jouhevina ja kiinnostavina. Kokouksissa voi mieluusti esittää ehdotuksia toiminnan kehittämiseksi. Otan kaiken positiivisesti vastaan. Unohtaa ei myöskään sovi emännistön kokouksiin tekemiä herkkuruokia.
Hyvää syksynjatkoa kaikille!
Viime keväänä taisin luvata kirjoittaa tällä palstalla jotain osakunnan tulevaisuudesta. Kysymys on ollut ajankohtainen itse asiassa jo noin puoli vuosisataa. Jo vuonna 1969 osakunnan jäsenmaksun maksaminen muuttui vapaaehtoiseksi yliopiston opiskelijoille. Osakunnat ovat tuosta eteenpäin olleet enemmän tai vähemmän Helsingin yliopiston ja muiden alueen korkeakoulujen vaalima erikoisuus. Voidaan hyvin kysyä onko niille tilausta, varsinkin kun samanlaista laitosta ei muualla Suomessa ole.
Vastaus edelliseen kysymykseen riippuu meistä itsestämme. Osakunnat eivät ole, eivätkä saa olla vain pitämässä yllä vanhoja perinteitä. Osakuntalaisten itsensä tehtävänä on päättää mitä teemme ja milloin. Omasta mielestäni osakunnille on tilausta nimenomaan Helsingissä. Kaupunkina Helsinki on muualta Suomesta tulleiden ”siirtolaisten” valtaama. Tällaisessa kaupungissa on aina tilausta omalta kotipaikkakunnalta tulleiden ihmisten tapaamista varten olevalle järjestölle.
Entä sitten Karjalainen Osakunta? Onko meille enää tilaa? Varmasti on. Karjalaisuus on toki asia, josta voi ja saa olla ylpeä myös kotimaakunnan ulkopuolella. Ennen kaikkea kuitenkin hyötyä olemassaolostamme on jäsenillemme konkreettisesti. Osakunta tarjoaa tapaamispaikan ja hyvät ensieväät niin fyysisesti kuin henkisestikin opiskelujen aloittamista varten.
Paikoilleen ei kuitenkaan saa jäädä. Toimintaa on kehitettävä jatkuvasti. Tässä ratkaisevassa asemassa ovat omasta mielestäni nuoremmat civikset ja fuksit. Nuorempien osakuntalaisten kautta tuoreet ideat ja ehkä ei niin kaavoihin kangistuneet ajatukset pääsevät esille. Meitä vanhoja saa herätellä! (siis muutenkin kuin jatkojen jatkoilla)
Tähän loppuun haluan vielä muistuttaa kaikkia osakunnan toiminnantäyteisestä syksystä. Juhlien puolelta edessä ovat niin sarvijuhlat kuin praasniekatkin. Unohtaa ei myöskään sovi kulttuuria ja kerhojen tarjontaa. Omasta puolestani tahdon toivottaa kaikki tervetulleiksi kuukausittaisiin kokouksiin. Yritän parhaani mukaan pitää asiat jouhevina ja kiinnostavina. Kokouksissa voi mieluusti esittää ehdotuksia toiminnan kehittämiseksi. Otan kaiken positiivisesti vastaan. Unohtaa ei myöskään sovi emännistön kokouksiin tekemiä herkkuruokia.
Hyvää syksynjatkoa kaikille!
ANTTI SAARELAINEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti