Linja-autossa ompi tunnelmaa...

Kuva: HSL/Lauri Eriksson
Busseihin mahtuu paljon matkustajia. Ja näillä matkustajilla on monia erilaisia tapoja käyttäytyä.

On matkustajia, jotka istuvat käytäväpaikalla jättäen ikkunapaikan vapaaksi. He eivät kuitenkaan missään tapauksessa siirry itse ikkunan lähelle, jotteivät saisi viereensä toista matkustajaa.

On matkustajia, jotka näyttävät tarvitsevan laukulleen oman paikan viereiseltä penkiltä, sillä usein laukut siirtyvät syliin vasta, kun joku tälle paikalle istumaan pyrkivä henkilö huomauttaa asiasta.

On matkustajia, jotka valmistautuvat huolellisesti sekä kyydistä poisjäämiseen että stop-nappulan painamiseen. Käsi nostetaan hyvissä ajoin stop-napin kohdalle valmiusasentoon, jossa sitä pidetään kauankin ennen kuin nappia edes painetaan. Bussin oville taas on parasta päästä seisomaan jo edellisen pysäkin kohdalla, jotta kyydistä varmasti pääsee pois.

On matkustajia, jotka ikkunapaikalla istuessaan oman pysäkkinsä lähestyessä eivät ilmaise verbaalisesti vieressä istuvalle henkilölle mitenkään aikomustaan jäädä pois bussista. He vain nousevat pystyyn ja olettavat, että käytävän puolella istuva väistää automaattisesti. Raivostuttavaa.

On matkustajia, jotka tulevat liian lähelle istumaan. Jo ahtaanpaikankammon takia tilan väheneminen ahdistaa, mutta mukavaa ei ole myöskään tuntea vieraan kyynärpään puristautuvan kiinni omaan kylkeen. Toisaalta on ihmisiä, jotka jäävät istumaan paikalle vain puoliksi, toisen jalan roikkuessa käytävällä.

Kuva: HSL/ Lauri Eriksson
On matkustajia, jotka istuvat kamalan leveästi, jalat haarallaan – useimmiten nämä ovat miehiä – jolloin vieressä istuvan jaloille ei jää tilaa juuri lainkaan.

Sitten on matkustajia, jotka tervehtivät ystävällisesti kuskia ja huikkaavat vielä kiitoksen jäädessään kyydistä pois.

On matkustajia, jotka ovat hiljaa. Matkustajia, jotka juttelevat kaverin kanssa tai käyvät kovaäänisesti parisuhdeongelmakeskustelua puhelimessa. Harvat puhuvat ventovieraiden kanssa. Mutta miksi julkisissa kulkuvälineissä pitäisikään?

On matkustajia, jotka bussin ollessa täysi jäävät seisomaan bussin keskiosaan muodostaen tukon, eivätkä lähde täyttämään käytävän seisomatilaa bussin perältä. Näin ollen seuraavat bussiin nousijat täyttävät edelleen bussin etuosaa, kunnes joku saa taittaa matkansa kuljettajan vieressä nenä melkeinpä kiinni tuulilasissa tai ei mahdu ollenkaan kyytiin. Lähinnä tätä ilmiötä tapaa lentokentälle suuntaavassa linjassa, jolloin tähän kaaokseen oman lisänsä tuovat tietenkin valtavat matkalaukut. Todella raivostuttavaa.

Millä perusteella sinä muuten valitset, kenen viereen menet istumaan bussissa, jossa ikkunapaikkoja ei enää ole vapaina?

RIINA PARVIAINEN

P.S. Jos olette matkalla lentokentälle, älkää missään nimessä valitko linjaa 615T vaan hypätkää bussiin, jossa numeron 615 perässä ei ole ainuttakaan kirjainta! Säästätte aikaa – sekä hermoja. Ja niitä Tammiston kivan värisiä taloja voi mennä katselemaan muulloinkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti