Vuoden ikävintä aikaa on mielestäni
aina ollut tammi- ja maaliskuun välinen jakso. Täällä Suomessa sää näyttää
kaikkein masentavimmat puolensa, kun on kylmää, pimeää ja aivan liikaa lunta.
Elämäkin kulkee tuohon aikaan verkkaisesti, eikä oikein mitään tunnu koskaan
tapahtuvan. Tänä vuonna kuitenkin nuo kolme talvikuukautta sujuivat yllättävän
mukiinmenevästi. Toissavuotinen talvi jäi vaihdon ansiosta niin lyhyeksi, että
kestin tänä vuonna lumikinokset pää pystyssä. Lisäksi olen sittenkin oppinut
jälleen pitämään lumesta – kunhan ei mennä liiallisuuksiin – sekä ostin pulkan,
jonka avulla hangesta sai oikein nauttia!
Itse jaksan tylsää aikaa mukavien
tapahtumien avulla. Jaksotan elämää ja arkea yleensä viikonloppujen mukaan,
sillä kun on jotain, mitä odottaa, jaksaa istua välillä luennoillakin. On
aikoja, jolloin suorastaan elän vain viikonloppujen voimalla. Tammikuussa
alettiin laskea viikkoja vuosijuhliin, sen jälkeen on alettu valmistautua jo
vappuun. ”Suurten” tapausten lomaan mahtuu toki monta muuta mukavaa
illanviettoa – onhan jokaista viikkoa kohden onneksi yksi viikonloppu, jolloin
voi kerääntyä kavereiden kesken nauttimaan muutaman lasillisen (pullollisen)
punaviiniä. Säpinää elämään tuovat myös keskelle viikkoa osuvat keikat,
konsertit ynnä muut kultturellit elämykset.
Mutta onneksi nyt on kevät! On taas
ihanaa kävellä lumettomalla asfaltilla, tuntea kostean mullan tuoksu ja
tarkkailla, kuinka maisema alkaa pikkuhiljaa mutta varmasti vihertää. Ja
hiphurraa kohta on taas kesä! Sillä mikään ei vain voita Suomen kesää – sitä
mitä se parhaimmillaan on, vesisateen ja plus viidentoista asteen sään nyt lyö
aika helposti. No joka tapauksessa kohta aletaan elää piknikien, festareiden ja
pussikaljoittelun odotuksessa. Jihaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti