Tervehdys arvon osakuntatoverit! Viime lehdessä taisin luvata
kirjoitella tällä palstalla jotain kevyttä ja hauskaa. Siispä kerron omasta
villistä nuoruudestani osakunnalla. Juttu saattaa olla hauska tai sitten ei.
Saavuin siis osakuntaympyröihin armon vuonna 2004. Osakunta
vaikutti tuolloin kovin vieraalta paikalta, josta en ymmärtänyt paljoakaan.
Fuksiasuntohaussakaan ei minulla tärpännyt, joten en asunnoistakaan oikeastaan
mitään tiennyt.
Jostain syystä nakki kuitenkin napsahti. Minusta tuli vuoden
2005 apuisäntä, fuksimajuri ja vaalipäällikkö. Sain vielä asuntohaussakin
paikan Vallilan 28-neliöisessä yksiössä. Osakuntaurani oli lähtenyt liikkeelle
komeasti. Näin siis ainakin virallisten puitteiden kannalta.
Varsinaisen otteen elämästäni osakunta sai vasta kuitenkin,
kun muutin syksyllä Vallilaan. Tuolloin aloimme Litjan Jussin kanssa
nautiskelemaan oluen herkullisesta mausta viikoittain. Tuo aika oli todellakin
villiä poikamieselämää. Esimerkiksi Jussin kämpässä tyhjien pizzalaatikoiden
torni ulottui kattoon saakka. Itse onnistuin pitämään oman pesäni hieman
paremmassa kunnossa, mutta rappiolla sitä oltiin joka tapauksessa.
 |
| Ei Jussin kämppä (toim. huom) |
Tuolloin ammoisina aikoina jopa kokouskaljat saattoivat olla
hurja tapahtuma. Eräätkin tuopposet Jussin ja Pekka T.:n (joka oli tuolloin
fuksi) kanssa venyivät seuraavaan päivään saakka. Yö vietettiin porukalla erään
semikypsään ikään ehtineen naikkosen kämpillä. Kaikki päättyi kuitenkin
loppujen lopuksi onnellisesti tuntien pituiseen naurunremakkaan.
Mitä halusin näillä huuruisilla ja vanhoilla jutuillani
sitten kertoa? Kaiketikin sen, ettei osakunta ole, eikä saa olla, vain virkojen
hoitoa ja kokoustamista. Osakunnan tulee olla paikka ja väylä nauttia elämästä
ja tavata hauskoja ihmisiä. Niin on ainakin minulle käynyt. Toivon, että
osakuntalaiset muistavat tämän ja tekisivät toiminnasta omalta osaltaan
sellaista, jotta elämäniloa ja hauskaa olisi kaikilla. Se tässä maallisessa
vaelluksessa lienee kuitenkin tärkeintä.
Tällä kertaa juttuni oli tässä. Myönnän, että sen pituus oli
lyhyt ja sisältö kepeää. Ensi kerralla on taas vakavamman kirjoittelun aika.
Aion nimittäin käsitellä osakunnan tulevaisuutta sekä positiivisten että
negatiivisten näkymien valossa.
ANTTI SAARELAINEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti